Hevosen ja ihmisen rakenne

Hevosella ja ihmisellä on hyvin pitkälti samanlainen luusto ja lihaksisto, vaikka rakenne ja mittasuhteet ovat erilaiset. Tästä samankaltaisuudesta on hyötyä ratsastuksessa. Hevonen kopioi selässään olevaa ihmistä ja se pyrkii pysymään ratsastajansa alla. Jos ratsastaja istuu vinossa, kulkee hevonenkin vinossa ja jos ratsastaja suoristuu, suoristuu hevonenkin. Ainoan poikkeuksen tästä tekevät hevoset, joilla on jotain fyysistä vikaa tai kipua. Terveet hevoset, joilla on sopivat varusteet, toimivat ratsastajansa peilinä.

Jos siis hevonen taipuu huonommin toiseen suuntaan, kannattaa ratsastajan miettiä miten hän siihen suuntaan kääntyy. Ihmiset ovat luonnostaan oikea- tai vasenkätisiä ja samoin ihmiset luonnostaan kiertyvät helpommin toiseen suuntaan. Jotkut voivat myös kiertyä kahteen suuntaan, esim. ylävartalo oikealle ja alavartalo vasemmalle. Hevosetkin ovat samalla tavalla "oikea- tai vasenkätisiä", eli kiertyvät toiseen suuntaan helpommin.

Ratsastajan tehtävä onkin siis opetella toimimaan hyvin myös itselleen hankalampaan suuntaan ja kun ratsastajan keho alkaa toimia kunnolla, hevonen kulkee paremmin. Tätä kautta myös hevosen taipuminen eri suunnissa tasoittuu ajan kanssa.

Hevosen liikkeiden tunteminen

Hevonen liikkuu eri askellajeissa eri tavalla, samoin eri liikkeissä. Aivan alkuun ratsastajan tehtävä on opetella miltä eri askellajit tuntuvat, seuraavaksi opetellaan kevennyksiä ja eroja oikean ja vasemman laukan välillä.

Pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan eroja nopeudessa ja tahdissa, myöhemmin opetellaan erottamaan koska hevonen liikuttaa jotain tiettyä jalkaa.

Lisäksi opetellaan tuntemaan koska hevonen taipuu, koska se on suora, koska se ottaa sivuaskeleita jne. Jos ratsastaja haluaa edistyä, hänen täytyy opetella tuntemaan. Jos ei tunne mitä hevonen tekee, miten sitä sitten voisi parantaa?

Tuntemista kannattaa harjoitella yhdessä tarkkasilmäisen opettajan kanssa, joka kertoo oppilaalle heti kun haluttu asia tapahtuu. On aivan normaalia, että alkuun ei tunne mitään tai että on hyvin epävarma siitä mitä tapahtui, tunteminenkin pitää opetella. Hyvä opettaja osaa myös kuvailla, miltä halutun asian pitäisi tuntua. Tämä helpottaa oikean tunteen etsimistä.

Mukautuminen liikkeisiin

Istunnan harjoittelu alkaa siitä, että ratsastaja opettelee mukautumaan hevosen liikkeisiin ja samalla säilyttämään asentonsa. Jos liikkeisiin mukautuminen ei onnistu, se ilmenee erilaisina ongelmina, esimerkiksi ratsastaja pomppii satulassa, jalustimet putoilevat, kädet heiluvat, pää nyökyttää, hevonen on laiska tai kaahaa, hevonen on hidas avuille jne. Kehon on siis samaan aikaan oltava sekä jäntevä että joustava.

Mukautumista voi harjoitella luonnollisesti hevosen selässä, mutta myös maasta käsin. Apuvälineinä voidaan käyttää jumppapalloa, trampoliinia tms. Tärkeintä mukautumisessa on löytää ne lihakset, joiden pitää pysyä rentona liikkeessä mukana sekä ne lihakset, joiden täytyy jäädä säilyttämään ratsastajan ryhti.

Kun ratsastaja pystyy mukautumaan liikkeisiin, hän voi alkaa opetella kehon käyttöä yksityiskohtaisemmin. 

Miten opitaan hyvä istunta?

Tämä on hyvin yksilöllistä. Joku voi olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja jännittää, joku taas on peloton mutta kehon hallinta on vielä puutteellista ja kaikkea näiden vaihtoehtojen väliltä. Pääasiassa harjoittelu aloitetaan asennon harjoittelulla, mutta alusta saakka on hyvä kiinnittää huomiota hengitykseen ja katseeseen. Hyvä opettaja seuraa myös ratsastajan mielentiloja, koska jännittävä oppilas ei uutta opi. Kuitenkin täytyy muistaa, että oppiakseen uutta, ratsastajan on välillä poistuttava omalta mukavuusalueeltaan.

Istunta, hyvän ratsastuksen perusta

Monesti ajatellaan että hyvä istunta = oikea asento. Tämä on totta, mutta hyvään istuntaan kuuluu paljon muutakin. Centered Riding:ssa on 5 asiaa, jotka yhdessä muodostavat hyvän istunnan. Ne ovat rakennuspalikat (=oikea asento), pehmeä katse, hengittäminen, keskittäminen ja näiden seurauksena tulee perustukset, joka tekee istunnasta tukevan.

Hyvä istunta on siis kehon ja mielen hallintaa ja hyvän istunnan tarkoituksena on helpottaa hevosta ja sitä kautta parantaa ratsastusta. Vertauksena voidaan käyttää sitä, että patikoidessa kävelijällä on selässään huonosti pakattu reppu, joka painaa selkää. Tällaisen repun kanssa käveleminen on hankalaa ja lisäksi se kipeyttää kävelijän hyvin nopeasti. Hyvin pakatun repun kanssa käveleminen on helpompaa ja sitä jaksaa pidempään. Varmasti hevonenkin haluaa selkäänsä mieluummin hyvin pakatun repun.

Hyvä istunta auttaa myös siinä, että hevonen voi liikkua oikein. Monesti joku pieni vinous tai jäykkyys aiheuttaa sen, että hevonen liikkuu huonommin, se esimerkiksi ei ehkä ihan astu painopisteensä alle tai taivu molempiin suuntiin yhtä hyvin. Tällainen epäkorrekti liikkuminen voi pidemmällä aikavälillä aiheuttaa sen, että hevonen kipeytyy.

Hyvä istunta pitää ratsastajan tasapainossa ja samalla auttaa hevosta pysymään tasapainossa. Kun hevonen liikkuu tasapainoisesti, sen on helppo totella apuja. Hyvällä istunnalla hevonen muuttuu herkemmäksi ja yhteistyöhaluisemmaksi. Hyvä istunta siis auttaa sekä ratsastajaa että hevosta.